Hankittu immuniteetti
Hankittu immuniteetti on elämän varrella rakentunut lisäsuoja, joka on muokkaantunut elimistön kohtaamista vieraista mikrobeista tai aineista, joko rokotteiden kautta tai luonnollisesti. Sitä kutsutaan myös opituksi tai adaptatiiviseksi immuniteetiksi. Hankittu immuniteetti reagoi spesifisesti, eli vain tiettyä viholliseksi tunnistettua ainetta tai rakennetta vastaan. Sen aktivoituminen voi kestää päiviä uuden mikrobin ilmaantumisesta kehossa.
Rokotukset ovat osa hankittua immuniteettia. Rokotuksilla elimistöön tuodaan taudinaiheuttajien antigeenejä, jolloin immunisaatio on aktiivista. Immunisaatiolla tarkoitetaan vastustuskykyiseksi tekemistä. Rokottamisen seurauksena kehossa syntyy immuunireaktio rokotettuja antigeenejä vastaan ja muistisoluja muodostuu.
Muistisolujen ansiosta nopea ja tehokas immuunivaste käynnistyy, jos keho myöhemmin kohtaa uudelleen saman taudinaiheuttajan. Rokotteiden antigeenit on käsitelty vaarattomiksi niin, että ne eivät aiheuta sairautta, mutta keho reagoi niihin vasta-aineita muodostamalla.
Erityisesti virusinfektioissa keho voi muodostaa elinikäisen suojan jotain tiettyä tartuntaa kohtaan. Myös joillakin rokotuksilla saadaan elinikäinen immuniteetti rokotettua tartuntaa vastaan, kuten esimerkiksi vihurirokko-, tuhkarokko- sekä hepatiitti A- ja B-rokotteilla. Soluihin jää vierasaineen kohtaamisesta muisti, jonka johdosta ne aktivoituvat jatkossa voimakkaammin ja nopeammin, kun sama mikrobi kohdataan uudelleen. Hankittu immuniteetti kehittyy siten jatkuvasti muodostaen kehon immunologisen muistin. Näin elimistölle kehittyy vastustuskyky, eli immuniteetti, infektiosairauksia vastaan.
Hankittu immuniteetti koostuu kahdenlaisista erikoistuneista imusoluista eli leukosyyteistä, jotka tuottavat vasta-aineita (B-solut) tai ovat suuntautuneita tiettyjen mikrobien torjuntaan (muun muassa T-solut). B- ja T- solut eli lymfosyytit syntyvät muiden verisolujen lailla luuytimessä, joista ne siirtyvät immuunijärjestelmän lymfaattisiin elimiin. Kypsyttyään ne siirtyvät kehon lymfaattisiin elimiin (imusolmukkeet, perna, risat, ruoansulatuskanava sekä virtsateiden ja hengitysteiden limakalvojen imukudos), jossa ne jatkavat jakautumistaan. Lymfosyytteja kiertää jatkuvasti lymfaattisten elinten lisäksi koko kehossa, valvoen tilannetta ja etsien haitta-aineita eli antigeenejä.
B- solut ovat erityisen tärkeitä bakteeritulehdusten ehkäisyssä ja T-solut virusperäisten, tiettyjen bakteerien, sienten ja parasiittien aiheuttamien tulehdusten ehkäisyssä. Vasta-aineet eli immunoglobuliinit (Ig) ovat elimistön keino torjua mikrobeja sekä poistaa niitä kehosta. Vasta-aineita on olemassa useita pää- ja alaluokkia. Vasta-aineita voidaan mitata verinäytteistä ja niiden avulla tunnistetaan epäillyt taudinaiheuttajat.
Vieraan mikrobin tunnistamisessa keskeisiä ovat T- ja B-solut sekä B-solujen tuottamat vasta-aineet. Kun keho on tunnistanut kohteen itselleen vieraaksi, jyvässolut eli granulosyytit ja syöjäsolut eli fagosyytit tappavat mikrobin hajottavien entsyymien avulla mikrobin lajiin katsomatta. Granulosyyttien ja syöjäsolujen päätehtävänä on solusyöminen ja tätä kautta ne toimivat elimistön puhtaanapitojoukkona.