Koetun yksinäisyyden merkitys vastustuskykyyn
Henkilöillä, jotka kokevat olevansa yksinäisiä, on suurentuneen kuolleisuuden lisäksi kohonnut riski sairastua paitsi infektioihin, myös muihin sairauksiin. Vielä ei täysin tiedetä, minkä toimintamekanismin kautta sosiaalisten suhteiden puute vaikuttaa vastustuskyvyn ja yleisen terveyden heikkenemiseen. On mahdollista, että se johtuu konkreettisen avun puutteesta, kuten puutteesta fyysiseen läheisyyteen tai kognitiiviseen tai taloudelliseen tukeen. On silti myös mahdollista, että syyt ovat biologisia ja johtuvat koetusta uhasta, eli yksinäisyydestä ja siitä seuraavasta henkisestä huonovointisuudesta. Eräät tutkimukset tukevat näkemystä siitä, että syyt todennäköisesti johtuvat molemmista yksinäisyyden aiheuttamista vaikutuksista.
Koettu sosiaalinen eristäytyneisyys tai yksinäisyys on useammin yhdistetty sosiaalisten suhteiden laatuun, kuin määrään. Sekä ihmisillä ja eläimillä tehdyt tutkimukset osoittavat, että sosiaalinen eristäytyneisyys heikentää puolustusjärjestelmän kykyä torjua ulkoisia uhkia sekä sen tehokkuutta tulehdustiloissa. Yksinäisyyttä kokevilla on havaittu valtaväestöön verraten muun muassa korkeammat arvot veren kortisolipitoisuuksissa, T- ja B-lymfosyyttien toiminnan tehottomuutta sekä häiriöitä sytokiinien säätelyssä. Kortisoli eli glukokortikoidi on ihmisen tärkein lisämunuaiskuoren erittämä hormoni, joka vaikuttaa kehon hiilihydraattiaineenvaihduntaan. Lääketeollisuudessa kortisolia käytetään myös hillitsemään tulehdusreaktioita.
Yksinäisyydellä on arvioitu olevan yhtä suuren uhan aiheuttava merkitys terveyteen mitä tulee yleiseen sairastavuuteen ja kuolleisuuteen, kuin tupakoinnilla, ylipainolla, runsasta istumista suosivalla elämäntyylillä ja korkealla verenpaineella.
