Rokotusten merkitys vastustuskykyyn
Rokotukset ovat osa hankittua immuniteettia. Rokotuksilla elimistöön tuodaan taudinaiheuttajien antigeenejä, jolloin immunisaatio on aktiivista. Immunisaatiolla tarkoitetaan vastustuskykyiseksi tekemistä. Yleensä rokotteisiin on poimittu vain osia, jotka ovat vastustuskyvyn kehittymisen kannalta oleellisia. Osaa, jota vastaan elimistön puolustusjärjestelmä alkaa kehittää vasta-aineita, kutsutaan antigeeniksi.
Rokottamisen seurauksena kehossa syntyy immuunireaktio rokotettuja antigeenejä vastaan ja muistisoluja muodostuu. Muistisolujen ansiosta nopea ja tehokas immuunivaste käynnistyy, jos keho myöhemmin kohtaa uudelleen saman taudinaiheuttajan. Rokotteiden antigeenit on käsitelty vaarattomiksi niin, että ne eivät aiheuta sairautta, mutta keho reagoi niihin vasta-aineita muodostamalla.
Rokotteilla on vastustuskykyä vahvistava vaikutus, valmistaen kehon puolustusjärjestelmän kohtaamaan vakavia taudinaiheuttajia. Rokote ei myöskään häiritse elimistön puolustautumista muita taudinaiheuttajia vastaan, toisin kuin itse tauti. Tutkimusten mukaan rokotetut henkilöt sairastavat vähemmän infektioita, kuin rokottamattomat henkilöt. Erityisesti virusinfektioissa keho voi muodostaa elinikäisen suojan jotain tiettyä tartuntaa kohtaan. Myös joillakin rokotuksilla saadaan elinikäinen immuniteetti rokotettua tartuntaa vastaan, kuten esimerkiksi vihurirokko-, tuhkarokko- sekä hepatiitti A- ja B-rokotteilla. Soluihin jää vierasaineen kohtaamisesta muisti, jonka johdosta ne aktivoituvat jatkossa voimakkaammin ja nopeammin, kun sama mikrobi kohdataan uudelleen. Hankittu immuniteetti kehittyy siten jatkuvasti muodostaen kehon immunologisen muistin. Näin elimistölle kehittyy vastustuskyky, eli immuniteetti, infektiosairauksia vastaan.
